AJOKOIRIEN TARINA
Ajokoirien tarina alkoi vuonna 2008 isän ja pojan muuttomatkasta halki eteläisen Suomen. Matka alkoi eteläsuomen rannikolla kuomullisen peräkärryn loksahtaessa paikalleen hiljaisessa kylässä. Kasteisessa aamussa ei liikaa sanoja vaihdeltu, isä neuvoi poikaansa ja jo mieheksi kasvanut poika nyökkäsi merkiksi siitä että oli ymmärtänyt. Kasteisen aamun rauhan rikkoi vain Nissan Primeran käyntiin hurahtava moottori sekä mereltä saapuvien kalastajien veneiden nostamien aaltojen iskeytyminen rantakiviin sekä kalansaaliita kärkkyvien lokkien kiivas kirkuna. Matka kohti keskisen Suomen helmeä, Kortepohjan ylioppilaskylää alkoi.
Autossakaan ei turhia juteltu, päätettiin pysähtyä Hartolassa aamukahville. Primeran moottori hurisi tasaisesti ja kuomullinen perävaunu kolahteli tien epätasaisuuksiin osuttuaan. Autossa jutustelusta vastasi YLE Radio Suomi ja Jukolan viestin selostus. Aamutuimaan viesti oli ratkeamassa ja muutamia minuutteja ennen Hartolaan ja aamukahville saapumista Jukola huipentui Valentin Novikovin kiidätettyä Deltan ensimmäisenä Kaanaan ilmailu- ja moottorikeskuksessa sijaitsevaan kisakeskukseen. Huimaavaa loppuratkaisua kuunnellessa autossa heräsi verkkainen keskustelu suunnistuksesta. Poika teki myös ratkaisun. Ratkaisun lähettää kaksi tekstiviestiä: ”Kerätäänkö jengi kasaan ja osallistutaan Jukolan viestiin.” Aamukahvien jälkeen, jossain siinä Jämsän tienoilla puhelin piippasi kahdesti. Molemmissa viesteissä oli myöntävä ja innostunut vastaus.
Suunnistusseura Ajokoirilla ei ollut vielä nimeä tai muotoa, mutta seura oli saanut alkunsa. Tuskin kukaan meistä tiesi mihin tie tulisi vielä viemään.
Kesän aikana kokoonnuttiin kerran tai pari ja mietittiin tätä hommaa. Nimeksi otettiin Ajokoirat, koska se kuvaa meidän ominaisuuksia; me olemme sitkeitä ja nopeita juoksijoita ja vainun saatuamme jatkamme kunnes saalis on popsittu. Alkuperäinen logo suunniteltiin autoliiton tiloissa, työpäivän aikana, noin kahdessa minuutissa. Työvälineenä oli legendaarinen paint.
Seuraavina vuosina puhuimme paljon suunnistuksesta ja yritimme rekrytoida ystäviä, kaverin kavereita ja ihan melkein vieraita tyyppejä mukaan. Pääasia oli, että rekryttävä meni kategoriaan hyvät tyypit eikä osannut suunnistaa. Meille lähinnä naurettiin. Tyttöystävätkin irvailivat, ettei me ikinä päästä Jukolaan saakka. Ehkä se usko meni jossain vaiheessa itseltäkin.
Ensimmäinen Ajokoira ihan metsässä asti oli alkuperäisen viestin lähettänyt toimari, joka otti härkää sarvista keväällä 2011 ja debytoi Turun iltarasteilla. Pikkuhiljaa yhä useampi Ajokoira löysi itsensä metsään eksyneenä.
Hiljalleen joukkue alkoi hahmottua ja syksyllä 2012 oli aika kokoontua ensimmäisen kerran seitsemän ajokoiraveljeksen voimin. Ensimmäinen vuotuinen Ajokoirien try-out toteuttiin Kouvolassa Öljymäen rasteilla, dominoimme välittömästi. Seitsemästä Try-outiin osallistuneesta seuraavan kesän Jukolassa oli mukana kuusi ajokoiraa.
Vuoden 2012 syksylle ajoittui myös ensimmäinen raatojuoksu, jonne lähdettiin kahden ajokoiran voimin teemalla: ”Ollaan muuten kusessa.” Samana iltana vietettiin ensimmäistä vuotuista Raatogaalaa. Taisipa muuten Ajokoirien twitter-tilin perustaminenkin olla kyseisen gaalaillan tuotosta.
Lopulta koitti maaliskuu 2013 ja kasassa oli 7 Jukolaan sitoutunutta Ajokoiraa. This shit just got serious. Vuosien uurastus ja ankara joukkueen kasaaminen oli takana. Palkinto, keski-suomalainen kangasmetsä, siinsi kauhusta ja paniikista kostuneissa ajokoiran silmissä. Ajokoirien perustamiseen johtaneet myöntävät vastaukset kilahtivat aikanaan kännykkään Jämsän tienoilla ja kuin Jumalien johdattamana debytoi ajokoiralauma nimenomaan Jämsä-Jukolassa.
Itse kilpailu oli katkera pettymys. Jo ensimmäisen osuuden toisella rastilla pelin kovuus selvisi avaajallemme. Liki kaksimetrinen urheilijanuorukainen tönittiin kylmästi nurin pimeällä ja kylmälllä leimauspaikalla. Toisen osuuden viestinviejä eksyi heti alkuunsa ja tarina kertoo miehen istahtaneen kannolle ja odottaneen auringon nousua ennen suunnistamisen jatkamista. Samaan aikaan telttakylässä mietittiin onko mies vielä hengissä, lopulta lähes kahden tunnin odottelun jälkeen ensimmäinen väliaika (3 km) pamahti tauluun. Telttakylässä voitiin taas hengittää vapaammin. Pitkän yön suunnistaja lähtikin matkaan aamun sarastaessa Thierry Gueorgioun joukkuetovereineen juostessa loppusuoraa. Pitkä yö muuttui tosi pitkäksi aamuksi, osuusajan painuessa liki viiteen tuntiin. Osuudet 4-7 lähtivätkin kaikki uusintalähdössä. Suurimmalta osalta meni homma oikein hienosti mutta vitososuuden viestinviejä jätti innostuksissaan yhden rastin noteeraamatta ja ohjattiin maalissa itkumuurille. Koko kauheus alkoi pikkuhiljaa paljastua ja Ajokoirat jäivät tuloksetta.
Kunniakkaasti saappaat jalassa kaatunut ja taistellut joukkue osuusjärjestyksssä: Ville Rahkonen, Matti Viljakainen, Juha Tikander, Kristian Karlsson, Janne Mirala, Jaakko Hukari ja Mikko Nuutinen.
Kuopio-Jukolaan lähdettiin vahvasti revanssihengessä. Jukolakonkareita oli saatu mukaan kolme suunnistajaa sekä loukkaantumisesta toipunut saunamajurin roolin ottanut huoltaja Kristian Karlsson. Edellisvuonna oli keskustelua herättänyt kaukana kilpailukeskuksesta sijainnut telttapaikka, väitettiin liikettä tulleen enemmän välillä teltta-kisapaikka kuin itse kilpailusuorituksessa. Tällä kertaa tukikohdaksi valittiin Mökkimajoitus (”Nännipiha”). Itse kisa sujui huikeasti. Ajokoirat ylittivät itsensä ja odotukset kerta toisensa jälkeen. Metsässä repesivät pernat ja metsään pinkoi lähes suunnistusneitsyitä ja käytännössä yksijalkaisia ajokoiria. Lopputuloksisssa Ajokoirat löytyivät sijalta 1283. Laskemme tämän menestykseksi.
Ensimmäisen Jukolassa maaliin päässeen Ajokoirajoukkueen muodostivat osuusjärjestyksessä Juha Tikander, Ville Rahkonen, Markus Hytönen, Mikko Nuutinen, Jon Jakobsson, Antti Laukkanen ja Arto Aspelin.
Vuonna 2015 Ajokoirat valloittavat Paimion kahdella joukkueella…